7 card stud strategiaa aloittelijoille

28.08.2006 | Aihe: Pokerivinkit muihin peleihin

Niin hämmästyttävää kuin se onkin, ei pokeri ole aina ollut pelkkää Texas hold’emia. Vaivaiset parikymmentä vuotta takaperin suosituin peli oli texasin sijaan 7 card stud, joka oli erityisen suosittu juuri ammattipelureiden keskuudessa. Vaikka nettipokeri on nostanut hold’emin suunnattomaan suosioon, voi 7 card stud yhä suhteellisen hyvin ja on niitä harvoja pelejä, jotka omahan ohella ovat useimmilla pokerisivuilla tarjolla. Entisenä pelien kuninkaana 7 card studin voi yhä laskea kuuluvan pakolliseksi osaksi hyvän pokerinpelaajan yleissivistystä, joten tässä aiheesta pari aivan lähtötason strategiavinkkiä. Peliä sopinee ainakin haasteista pitäville – 7 studia pidetään usein kaikista vaikeimpana pokeripelinä.

Perusteet

(Tsekkaa ensin 7 card stud säännöt, jos ne eivät vielä ole tutut.)

Ensimmäisenä ohjeena on 7 card studinkin kohdalla syytä toistella sitä samaa liirum laarumia, jonka jokainen pokeria pelaava kuulee elämässään tuhansia kertoja: aloittelijoiden kannattaa lähteä pelaamaan suoraviivaista, tiukkaa ja argressiivista peliä. 7 card stud ei ole mikään poikkeus tähän sääntöön, vaan pikemminkin päinvastoin: pelin luonteesta johtuen siinä voi olla erittäin houkuttelevaa lähteä tärppimään jakoon puolivillaisella aloituskädellä ja pelailla asenteella “katsonpa vielä yhden kortin”. Aivan ensimmäinen tehtävä onkin opetella sanomaan tällaiselle kiusaukselle jyrkkä ei.

Aloituskäsien suhteen 7 card studissa kannattaa odotella kätöseen isoja lappuja siinä missä hold’emissäkin. Paras aloituskäsi on ässä- tai kuningaspari hyvällä apukortilla. Myös muut suuret parit, varsinkin ässällä kuorrutettuina, ovat vahvoja ja pelaamisen arvoisia. Erinomainen aloituskäsi on myös kolme korttia samaa maata, jolloin väri on heti aloituskorttien jälkeen vain kahden kortin päässä. Erityisen mukavaa tietysti on, jos yksi noista kolmesta värikortista sattuu olemaan ässä.

Aloituskädestä eteenpäin käden vahvuutta seuratessa kannattaa pitää mielessä, että vaikka pelit eivät aivan äärettömästi toisaan muistutakaan, niin sekä 7 card studissa että hold’emissä lopulliset kädet muodostetaan seitsemän kortin valikoimasta – toisessa pelissä osa korteista vaan sattuu olemaan yhteisiä, toisessa ei. Tämä tarkoittaa, että hold’emissä vahva käsi on useimmiten vahva myös 7 card studissa, mutta aivan erityisesti sitä, että hold’emissä heikko käsi on heikko myös studissa. Jos hold’em kokemuksen pohjalta epäilee kätensä olevan heikko, niin se siis erittäin todennäköisesti on sitä.

Dead or alive

7 card studissa, kuten stud peleissä aina, on erittäin tärkeää seurata muiden pelaajien kortteja. Ne säätelevät sitä, onko oma käsi live (hengissä) vai dead (kuollut).

Käsi on live, jos muilla pelaajilla on omissa käsissään vain vähän kortteja, jotka parantaisivat omaa kättä. Jos siis aloituskorteiksi jysähtää vaikkapa ässä ja akkapari, eikä muilla pelaajilla ole ässiä tai akkoja esillä, on oma käsi vahvoilla. Vastaavasti käsi kuolee, jos muilla pelaajilla on juuri ne kortit, joita itse tarvitsisi oman ei-voittavan käden parantamiseen: omasta ässästä ei todennäköisesti tule jaossa olemaan kauheasti iloa, jos vaikkapa kahdella vastapelaajalla on ässä näkösällä.

Kuten arvata saattaa, erityisesti väriä ja suoria hakiessa on tärkeää seurata missä määrin omassa kädessä henki yhä pihisee. Jos muilla pelaajilla on reilusti esillä pataa, ei patavärin hakeminen kenties ole kaikista viisain veto. Vastaavasti jos muilla pelaajilla näyttää olevan erityisen vähän pataa, voi värin hakeminen olla hyvinkin tuottoisaa. 7 card studissa hyvät päässälaskijat voivat laskea todennäköisyyksiä huomattavan tarkasti ja verrata niitä pottikertoimiin, mutta aloittelijoille riittää pöytää tutkailemalla saatu vaistomainen fiilis siitä missä mennään – eiköhän se ole selvää, että pataväri tuskin onnistuu, jos muiden pelaajien käsissä on pataa kuin kattilatehtaalla.

Oman käden tarkkailun lisäksi kannattaa luonnollisesti tarkkailla myös sitä, miten hyvin tai huonosti vastustajien kädet voivat. Homma hoituu tasan samalla logiikalla kuin omankin käden tutkailu – vastustajalla tuskin on ässäparia, jos ässistä kolme on näkösällä ja värikin valmistuu epätodennäköisemmin, jos muilla pelaajilla on todennäköisellä värinvedolla pelaavan pelaajan haluttua maata reilusti kätösissään.

Kaikki vastustajat eivät oman kätensä eloisuuteen huomiota kiinnitä, vaan pitävät laput tiukasti silmillä ja pelaavat jokaisen värinvedon samalla tavalla, oli oikean maan kortteja pakassa jäljellä paljon tai ei. Tällainen peli on omiaan lihottamaan muiden samassa pöydässä istuvien pelitiliä, joten siihen ei pidä itse sortua ja moista puhaa harrastavien nimet kannattaa laittaa ylös, jotta muistaa ketä vastaan kannattaa pelata.

Lopuksi

7 card stud oli syystä kauan suosituin pokeripeleistä – se on selkeästi taitopeli, jossa parhaimmat pärjäävät ja tuuriin luottaen tulee lunta tupaan. Vanhan pelien kuninkaan kokeileminen onkin jo yleissivistävistä syistä suositeltavaa, kunhan vain muistaa aluksikääntää ruuvin niin tiukalle kuin se vain menee. Pelityylin löysentämisen aika on vasta, kun oikeasti tietää mitä tekee. Myöskään liian isojen panosten pöytiin ei kannata hyppiä, ennen kuin homma on jotenkin hanskassa.

Mitä pelipaikkoihin tulee, niin pokerisivun vaihtoon ei 7 card studin takia todennäköisesti kannata alkaa. Peli löytyy kyllä lähes kaikilta sivuilta, joskin alan suurimpia sivustoja Party Pokeria ja PokerStarsia lukuun ottamatta vastustajia ei välttämättä ole kaikkiin kellonaikoihin tarjolla.



Kommentoi