Heads up -strategia: johdanto

18.06.2007 | Aihe: Heads-up -strategia

Haluatko lukea taktiikka-artikkeleita Nettipokeri.infossa? Paina Tykkää-näppäintä niin toimitamme niitä lisää.

Viime aikoina Nettipokeri.infossa on ihmetelty short handed -pelejä, joten ihmetelläänpä jatkoksi short handedin äärimmäistä muotoa, eli heads upia. Heads up -strategia on hyvin epämääräistä ja pärjääminen perustuu enimmäkseen kokemukseen, mutta eiköhän aiheesta saa pienen johdannon, jonka avulla isoimmat sudenkuopat pystyy välttämään.

Aggressiivinen, aggressiivisempi, heads up

Kuten jo short handed -artikkeleissa selvisi, niin mitä vähemmän pelissä on pelaajia, sitä vaikeampi siitä on antaa täsmällisiä neuvoja. Pelaajia ei pokerissa ole tietenkään koskaan vähempää kuin kaksi, joten neuvojen antaminen heads up -pelaamisesta on maksimaalisen vaikeaa. Tämän johdosta missään pelimuodossa kokemus ei ole arvokkaampaa, ja oma heads up -strategia onkin parasta hioa kohdilleen kylmästi treenaamalla. On kuitenkin selvää, että kokemuksen ohella heads upissa valttia on – jälleen kerran – aggressiivisuus.

Suruton, vaan ei järjetön korottelu on siis valttia. Syy siihen on yksinkertaisesti se, että pokerissa saa kovin harvoin erityisen houkuttelevan näköiset kortit eteensä. Aina kun kaksi pelaajaa saa huonot kortit, on todennäköinen voittaja se, joka ottaa aloitteen heti käsiinsä ja korottaa. Kun vastustaja on lämännyt rahaa tiskiin ja taskukortteina kurkistaa kutonen ja kakkonen, on peliin aika vaikea lähteä mukaan, vaikka epäilisikin vastustajan bluffaavan.

Heads upissa aggressiivinen pelaaja pystyy usein noukkimaan blindit mukaansa monta kertaa peräkkäin. Sokkopanosten noukkiminen ei kuulosta paljolta, mutta vaikkapa sittarin lopputaistossa niistä kehittyy merkittävä summa. Ennen kaikkea ne noukkimalla aggressiivinen pelaaja varmistaa, että hän pysyy vesirajan yläpuolella, eli on se pelaaja, jolla on edessään yli puolet pelimerkeistä. Se on merkittävä etu, sillä vesirajan yläpuolella ollessa voi hävitä all-in tilanteen, ilman että peli on ohi. Toki tällöin jää pahaan tilanteeseen, mutta on parempi olla mukana pelissä pahassa tilanteessa, kuin lentää ulos varmana kakkosena.

Miten pitäisi toimia?

Miten sitten ollaan aggressiivisia? Se on periaatteessa hyvin helppoa: korotetaan aina, kun siihen on hyvä tilaisuus. Jakajan paikalta on helppoa olla aggressiivinen. Buttonista saa ennen floppia saa toimia ensin ja flopin jälkeen viimeisenä. Tätä parempaa positiota olla aggressiivinen ei pokeri taida tarjoilla – ei muuta kuin korotus pohjille, ja jos vastustaja lähtee katsomaan, niin flopissa paremmasta asemasta lisää. Isossa blindissa tilanne on vähemmän otollinen, mutta ei silti huono. Jos vastustaja ei korota, vaan tyytyy maksamaan itsensä jakoon mukaan, voi heti korottaa oikeastaan millä korteilla tahansa. Maksaminen viestii heikkoudesta ja korottamalla potin voi voittaa heti, ilman että joutuu flopin jälkeen pelaamaan vaikeammasta asemasta. Toki joskus vastustajat hidastelevat vahvan kätensä kanssa vain maksaessaan, mutta useimmiten kuitenkaan eivät – liikaa ei saa siis pelätä.

Korotellessa ja vastustajaa töniessä kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mihin hintaan vastustaja on valmis luopumaan korteistaan. Tarkoitushan kun on korotuksilla pakottaa vastustaja luopumaan korteistaan, ei houkutella heitä maksamaan. Jotkut ymmärtävät foldailla minimikorotuksen edessä, jotkut vaativat vahvempaa tönimistä. Mitä lähempänä korotusten koko on optimaalista, sitä parempi. Oikean kokoisella korotuksella rahaa menee vähemmän hukkaan niillä kerroilla, kun vastustajalla onkin jotain kunnollista ja bluffi ei mene läpi.

Tilanteissa, joissa vastustaja osoittaa vahvuuden merkkejä omasta aggressiivisuudesta huolimatta, mitataan heads up -kanttia. Hyvä pelaaja ymmärtää, että kyse ei ole mistään suuresta miehuuden koettelusta tai eeppisestä taistosta, heittää korttinsa menemään ja jatkaa tutulla aggressiivisella linjalla heti seuraavassa jaossa – pelityylistä ei pidä luopua vain, että vastustaja ei jossain yksittäisessä jaossa taipunutkaan. Kehno pelaaja taas alkaa vastustajan pyristellessä yrittää bluffia kahta kauheammin ja hassaa tuhdin nipun pelimerkkejä. Alun perin bluffaamiseen tarkoitetulla kädellä on turha lähteä häsläämään, kun vastustaja on ilmaissut omaavansa jotain. Vain kokemus opettaa auttamaan sen päättämisessä, kannattaako yrittää hurjaa bluffia vastustajan korotettua takaisin ensimmäiseen varastusyritykseen. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että no limitissä kaikki rahansa saa massiivisella virheellä tuhlattua hetkessä, joten epäilyttävässä, vaarallisen oloisessa tilanteessa kannattaa pitää jäitä hatussa ja ottaa rauhallisesti.

Kaikesta ylistyksestä huolimatta aggressiollakin on rajansa. Jatkuva hyökkäyspokeri on tehokkuudestaan huolimatta omalla tavallaan kovin ennalta arvattavaa. Varsinkin pidemmäksi venyvässä matsissa peliä kannattaakin välillä vähän sekoittaa. Pari oikein ajoitettua foldia, muutama pre-flop all-in, muutama maksu vahvalla kädellä ja parhaassa tapauksessa vastustaja on hieman hämillään ja tekee vääriä johtopäätöksiä toimistasi. Liian kikkailun sijaan suurimman osan aikaa kannattaa kuitenkin keskittyä vain jyräämään vastustaja.

Pari aggression hauskaa etua

Kannatta huomata, että aggressiivisella heads up -strategialla on pari etua, joita ei välttämättä tule aina muistettua.

Ensinnäkin jatkuva höykytys voi katkaista puolustavan pelaajan pinnan. Aivan kuten Rolf Slotboom huomioi tarkkanäköisesti Secrets of Pot-Limit Omaha -kirjassaan, tekevät jatkuvan hyökkäyksen alla olleet pelaajat helposti ylilyöntejä kohtuulliset kortit saadessaan. Aggressiivisen pelaajan hyökkäyksen alle jääneellä pelaajalla voi naksahtaa päässä jossain vaiheessa, ja tämä voi alkaa puolustamaan omia, ei-niin-älyttömän-hyviä korttejaan asenteella “prkl, nyt sai riittää tuo jatkuva bluffailu!”. Toisin sanoen jyrän alle jäänyt pelaaja kuvittelee, että hyökkääjällä ei ole ikinä mitään, vaikka tosiasiassahan hyökkääjälläkin on aina välillä jotain. Jos hermonsa menettänyt pelaaja puolustaa lappujaan samassa jaossa, jossa omissa tassuissakin on jotain, saa puolustajan rahat pöydän keskelle ja omiin taskuihin todella helposti. Tämä on mukava pieni plussa, sillä se helpottaa yllättävän paljon pelin poikki laittamista.

Toinen hauska aggressiivisen pelaamisen etu on, että sillä voi lähettää heikon pelaajan syöksykierteeseen. Pelaaja joutuu syöksykierteeseen, kun tällä on alle puolet merkeistä ja kun tämä alkaa funtsimaan, että “ei tässä mitään hätää – odottelen hyvän käden, laitan sillä all-in ja tuplaan itseni peliin mukaan”. Enemmistön merkeistä omaavan aggressiivisen pelaajan mielestä tällainen pohdiskelu on tietysti vallan mukavaa: vastustajan pieni stäkki hupenee hupenemistaan tämän odottaessa all-in kättä. Kun nyt vielä pienen stäkin laittaessa all-in aggressiivinen pelaaja foldaa (olettaen tietenkin, että kortit eivät olleet maksun arvoiset), selviää pienen stäkin väärä strategia: rahaa meni hukkaan kortteja odotellessa, ja kun kortit sai, ei niille tullutkaan vastinetta – tilanne on vain entistä epätoivoisempi.

Käsistä ja todennäköisyyksistä

Heads upissa pelataan puhtaimmillaan miestä eikä korttia, mutta korttien vahvuudetkin on kuitenkin toki hyvä tietää. Yleinen periaate on, että kahden pelaajan hold’em on hai-peliä, joten yksi tai kaksi isoa korttia on hyvä ja pari vielä parempi. Aloituskäsistä hyviä ovat siis kaikki suuren kortin tai kortit omaavat kädet ja taskuparit. Pienet suitterit ja muut täyden pöydän peleissä hauskat kikkailukädet vastaavasti laskevat arvossa.

Pienen esimerkin isojen korttien vahvuuksista ja pienten suittereiden heikkouksista kertoo se, että jo J7o on suosikki satunnaista kättä vastaan, kun taas 76s on satunnaista kättä vastaan todennäköinen häviäjä. Huonoin mahdollinen aloituskäsi heads-upissa on 32o.

Flopin jälkeen kädet voi luokitella siten, että jos flopista on saanut kiinni edes jonkin parin, niin käsi on hyvä. Kärkipari jo loistokäsi ja kaikki kärkiparia paremmat kädet ovat huikeita monstereita. Vahvalla kärkiparilla ja sitä paremmilla käsillä voikin keskittyä jaon voittamisen sijaan irrottamaan vastustajalta maksimaalinen määrä rahaa. Usein hyvä siirto on ihan perinteinen all-in: sopivasti turhautunut vastustaja (ks. ensimmäinen tilanne “pari aggression hauskaa etua” -kohdasta) maksaa vaikka ylikorteilla tai keskiparilla ja on suuri ennakkosuosikki häviämään jaon. Sen, miten yllättävän suuri voittajasuosikki kärkipari on ylikortteja vastaan, voi katsastaa todennäköisyyslaskimella, jolla kannattaa tsekata muutkin mieltä askarruttavat tilanteet.

Lopuksi

Yllä pääpiirteissään kuvailtu aggressiivinen heads up -strategia uppoaa kuin veitsi voihin ujoja pelaajia vastaan. Aggressiivisella asenteella ja sopivasti peliä sekoittamalla heads upit voittaa tällaisia pelaajia vastaan erittäin hyvällä prosentilla. Mutta mitäs kun vastassa on yhtä lailla aggressiivinen vastustaja? Silloin kaikki opit lentävät ulos ikkunasta ja paremman pelisilmän omaava pelaaja on vahvoilla. Hyper-aggressiivista vastustajaa vastaan voi kokeilla slouvaamista sopivassa paikassa – pelkkä makselu voi innostaa vastustajan entistä hurjempaan bluffiin, mikä johtaa hyvän potin voittamiseen, mikä puolestaan voi hillitä hetkeksi vastustajan korotteluhalua. Noin yleensä ottaen luvassa on kuitenkin ankara taistelu, johon ohjeita on lähes mahdoton antaa.

Heads up -strategia ja pelaaminen on niitä osa-alueita, joita pokerissa on mukava harjoitella livenäkin. Kun uskaltaa kylmän viileästi bluffata pöydän toisella puolella istuvaa kaveriaan, onnistuu aggressiivinen peli myös netissä entistä sulavammin. Livenä kannattaa heads up -peleissä suosia hold’emin ohella myös sellaisia pelejä kuin omaha ja seven card stud jo ihan siitä syystä, että niissä ei tarvitse sekoitella kortteja yhtä usein kuin hold’emissa. Lisäksi seven card studin heads up -pelaaminen jos mikä kehittää henkistä kanttia – se on kuin korttipeliversio siitä amerikkalaisista teinileffoista tutusta tilanteesta, jossa kaksi autoa kaahaa toisiaan kohti tarkoituksena selvittää, kumpi väistää.

Ensi viikolla tutkitaan erään pokeriteoreetikon kehittämää mielenkiintoista, uutta strategiaa sellaisiin heads up -tilanteisiin, joissa rahat alkavat olemaan toisella pelaajalla vähissä. Toisin kuin tässä artikkelissa, on ensi maanantaina luvassa erittäin täsmällisiä ohjeita. Sitä odotellessa jättäkää kommentteja, jos ruudun siltä puolelta löytyy vinkkejä heads up -pelaamiseen, hyviä tarinoita kahden pelaajan väännöistä tai vaikkapa eriäviä mielipiteitä.

Unibet 500€ bonus

Unibet on paras, mitä tulee suomalaisten pelaajien tyytyväisenä pitämiseen erilaisilla promootioilla. Unibet tarjoaa hyvät bonukset niin uusille kuin vanhoillekin pelaajille.

Pelaa

Oliko artikkeli mielestäni hyvä? Painaa tykkää-näppäintä alla ja saat lukea tällaisia artikkeleja myös jatkossa.



8 Kommenttia

  1. Matti
    #1

    Tällainen artikkeli tuli todellakin tarpeeseen. Olen päässyt heads-upiin lähes jokaisessa sittarissa, jonka olen pelannut, mutta en ole koskaan voittanut turnausta. Ehkäpä näillä neuvoilla ensi kerralla jo onnistaa.

    Vastaa ››
  2. Henri
    #2

    Kiinnostavaa luettavaa. Vaikkakin ison prosentin olen headsupeista voittanut, mutta yleisesti huonompia pelaajia vastaan eli.. Aggressiivisuus on vaikeaa, etenkin livenä, mutta pakollista :D netissä senkuin heittää korotuksia, mutta kun chipit ovat kädessä, joskus jänistyttää :D

    Vastaa ››
  3. Heikki
    #3

    Kiitos taas hyvästä artikkelista. Aikaisemmin omalla kohdalla sittareiden tuloksena oli enemmän kakkossijoja kuin ykkösiä. HU-pelin ruuvaus aggressiivisempaan suuntaan ja etenkin käsien pre-flop vahvuuksien sisäistäminen auttoivat HU-peliä huomattavasti. Tein itselleni taulukon johon kokosin kädet jotka ovat yli 55% suosikkeja random kättä vastaan ja tuota taulukkoa soveltaen hyökkäämällä tulokset paranivat välittömästi.

    Vastaa ››
  4. Aloittelija
    #4

    Heikki, voisitko laittaa kyseistä talukkoa liitteenä jakoon esim. keskustelu alueella, auttaisi varmaan muitakin kuin vain minua ymmärtämään paremmin käsien vahvuudet.

    n00b = fish

    Vastaa ››
  5. Juuso
    #5

    Artikkelissa sanottiin, että J7o on suosikki Heads upissa satunnaista kättä vastaan. – PokerStovella sain kuitenkin todennäköisyyksiksi 49.682 % vs. 50.318 randomin eduksi… Comments?

    Vastaa ››
  6. Antti
    #6

    Kommentti: Pitäisi olla J7s, pahoitteluni. Jutun juju kuitenkin lienee selvä, eli tarkoitus oli tuoda ilmi, miten heikkoja käsiä heads-upissa pelataan verrattuna tavalliseen pelaamiseen.

    Vastaa ››
  7. Heads up ilman rakea?
    #7

    Mitenkäs muuten, onko missään/millään mahdollista treenata kaverin kanssa heads uppia netin yli ilman että tarviis maksaa rakea..?

    Samassa kaupungissa on toki kivempi pelata ihan korttipakan ääressä aina kun mahdollista, mutta kun enimmäkseen asun eri kaupungissa kun peliseura, ja kyllähän softat yleensä vähän nopeempia on korttejakin sekottamaan..

    Vastaa ››
  8. Antti
    #8

    Suoraan se ei onnistu, sillä pokerihuoneet haluavat korvauksen pelin järjestämisestä riippumatta siitä, ovatko pelaajat kavereita vai ei.

    Yksi mahdollinen vaihtoehto on pelata leikkirahasta (mikä onnistuu kaikkialla) ja kaverin kanssa sopia sille rahallinen arvo.

    Toinen vastaava jekku on pelata vaikka 1$ heads-up-sittari ja sopia että oikeasti kyseessä on 10$ sittari. Näin raken osuus jää mitättömäksi. Omien sittareiden järjestämiseen löytyy täältä ohjeet.

    Kolmas vaihtoehto on pelata livenä kahdella pakalla. Tämä nopeuttaa peliä kun toinen pakka on koko ajan sekoitettavana, mutta nettivauhtiin ei toki silti päästä.

    Vastaa ››

Kommentoi