Chip & Chair – Jack Strausin hurjat nousut

04.07.2008 | Aihe: Pokeriammattilaiset

Jack StrausYou only need a chip and a chair – pokerissa et tarvitse kuin pelimerkin ja paikan pöydästä. Näin on usein tapana sanoa, kun kuvataan sitä, miten pokerissa ja nettipokerissa kellä tahansa on periaatteessa mahdollisuus voittaa mitä tahansa. Sanonnan väitetään saaneen alkunsa Jack Strausin pelistä vuoden 1982 WSOP:n pääturnauksessa. Oli sanonta oikeasti peräisin tuosta turnauksesta tai ei, tarina on niin hyvä, ettei sitä voi olla kertomatta.

Treetopin hurja nousu

Jack Straus, jota parimetrisen pituutensa takia kutsuttiin Treetopiksi, oli 1970 ja 80-luvuilla WSOP:n vakiokasvoja. Menestystäkin oli karttunut, lukuisten finaalipöytäpaikkojen ohessa Straus oli voittanut WSOP-rannekkeen 70-luvun alussa.

Kokemuksesta huolimatta Strausin peli ei oikein tahtonut sujua vuoden 1982 WSOP:n Main Eventissä. Vaikeudet huipentuivat, kun Straus tuuppasi kaikki merkkinsä keskelle, sai vastustajalta maksun ja hävisi jaon. Hän oli jo nousemassa pöydästä, kun jakaja huomasi, että yksi Strausin merkeistä oli jäänyt drinkin mukana tulleen paperiliinan alle piiloon.

Tarkkasilmäinen jakaja kutsui paikalle turnausjohtajan ja selitti tälle tilanteen. Tuomio oli, että Straus saa pitää ainoan pelimerkkinsä: Straus oli vain työntänyt merkkinsä keskelle ja saanut maksun, hän ei ollut missään vaiheessa sanonut olevansa all-in.

Tuo ainoa Strausille jäänyt pelimerkki oli 500 arvoinen. Menossa oli turnauksen ensimmäinen päivä, joka oli aloitettu 10 000 merkillä. Tilanne ei siis näyttänyt kovin valoisalta, mutta Straus äityi hurjaan vireeseen ja tuplasi kerta toisensa jälkeen.

Lopulta Straus raivasi itsensä aina finaalipöytään saakka. Finaali huipentui sopivalla tavalla, kun viimeisessä jaossa Straus ja tämän vastustaja Dewey Tomko laittoivat flopin 456 jälkeen all-in. Straus näytti AT ja Tomko A4. Turn oli 8 ja river T – Straus voitti uransa toisen ja viimeiseksi jääneen rannekkeen nousemalla jälleen kerran takamatkalta kärkeen.

Strausin toinen hurja nousu

Strausin WSOP-tarina on tuttu lähes kaikille pokeritarinoiden ystäville. Tuo hurja nousu ahdingosta WSOP-voittajaksi ei ole kuitenkaan Strausin uran ainoa huikea nousu – Straus oli jo vuosia aiemmin noussut yhdeksi Vegasin elävistä legendoista yhden ainoan päivän kestäneellä hurjalla pelaamisella.

70-luvun puolella Straus pelasi kerran pokeria läpi yön toivottoman huonoja vastustajia vastaan. Kuinka ollakaan, onnetar ei ollut Strausin puolella, vaan vastustajat vetivät ohi vasemmalta ja oikealta sen minkä ehtivät. Tilanne äityi lopulta niin synkäksi, että aamun koittaessa Strausilla oli vain 40$ jäljellä koko pelikassassaan.

Huonon onnen potkima Straus päätti että nyt riitti ja nousi pöydästä. Kotiin lähtemisen sijaan hän marssi blackjack-pöytään ja pamautti kaiken peliin – voitto. Ei muuta kuin kaikki peliin uudestaan – ja uusi voitto. Straus jatkoi pelaamista, kunnes 40$ oli kasvanut n. 500$ kassaksi.

Strausin onni oli kääntynyt, joten blackjack-pöydästä hän palasi takaisin pokeripöytään. Amatööreistä ei enää ollut vastusta hyvissä fiilareissa olleelle ammattilaiselle, ennen pelin hajoamista Straus ehti monistaa 500$ peräti 4000 dollariksi.

Koska päivä oli vielä nuori ja voittoputki toi virtaa, jatkoi Straus pelaamista. Suuntana oli jälleen blackjack-pöytä, jossa Straus lykkäsi peliin koko 4000$ nippunsa. Lady Fortuna hymyili edelleen, blackjack toi 3:2 palautukset ja 4000$ muuttui kymppitonniksi.

Uhkapeleistä suuresti pitäneelle Strausilla oli tapana sanoa, että koska aika maapallolla on rajattu, on parempi elää jokainen sekunti täysiä. Filosofiansa mukaisesti Straus ei tyytynyt vielä kymppitonniinkaan, vaan suuntasi seuraavaksi kohti kasinon vedonlyöntipuolta. Siellä hän laittoi -kuinkas muutenkaan- koko potin likoon. 10 000$ veto Kansas City Chiefsin puolesta kannatti ja 10 000$ muuttui 20 000 dollariksi. Tämä lopultakin riitti Strausille: aamun 40$ oli iltaan mennessä kasvanut 500 kertaa suuremmaksi potiksi.

Turnaus ei lopu ennen kuin se loppuu

Strausin WSOP-tarinan opetus on varmasti selvä: turnauksissa pelataan täysiä niin kauan, kuin pinkassa on yksikin pelimerkki – luovuttaa ei pidä.

Tuorein esimerkki sitkeydestä nähtiin juuri WSOP:ssä pelatussa 1500$ HORSE-turnauksessa, jossa voiton vei Phil Hellmuthin nenän edestä amatööri James Schaaf. Pahimmillaan Schaaf oli turnauksen viimeisenä vain 200 stackilla, mikä ei todellakaan ole paljoa turnauksessa, joka alkaa 50/100 blindeilla. Schaafin nousukin jäänee jonnekin epätodennäköisten pokeritapahtumien historiankirjoihin – Schaaf mm. nousi takaisin peliin mukaan triplaamalla razz-jaossa lähtökädellä JT8, joka ei todellakaan ole mikään huippukäsi.



3 Kommenttia

  1. kylmanviilee
    #1

    Siinä oli kylmä äijä, sen näkönenki :f

    Vastaa ››
  2. japaka
    #2

    Ihan jees tosiaan tuo tarina. Itsekin kokenut samanlaisen tilanteen kertaalleen. Tämä oli tosin online turnaus. Yhden ison blindin verran jäljellä chippejä jotka riittivät turnauksen 3 sijaan. No voittoa ei tullut, mutta koskaan ei pidä tosiaan luovuttaa :)

    Vastaa ››
  3. make
    #3

    KAveriporukalla kun ollaan pelattu turnausta. Oikealla rahalla. Olen noussut itse yhdellä pelimerkillä joka oli myös yhden ison blindin verrran, ja voittanut koko paskan.

    Vastaa ››

Kommentoi