Pokeri ja huijarit – osa 1

26.01.2007 | Aihe: Live-pokeri

Haluatko lukea lisää vinkkejä Nettipokeri.infossa? Paina Tykkää-näppäintä niin toimitamme niitä lisää.

Tänään Nettipokeri.infossa on luvassa artikkeli sarjassa “jotain ihan muuta”. Vuorossa on nimittäin ensimmäinen osa kaksiosaisesta artikkelista, jossa tutustutaan live-pokerin pimeään puoleen – huijaamiseen. Tässä ensimmäisessä osassa tutustutaan yksinkertaisimpiin huijausmetodeihin ja erityisesti siihen, miten niitä vastaan voi puolustautua. Huom: lisää live-pokeriartikkeleita löydät täältä.


Ennen varsinaiseen asiaan siirtymistä on varmaan syytä vastata kysymykseen miksi. Eli miksi tällainen aihe? Siksi, että kaikkialla missä on rahaa, on myös ihmisiä jotka nuo rahat haluavat vippaskonstein. Omien pennosten turvallisuuden ja yleisen pokerisivistyksen vuoksi on siis hyvä omata perustiedot siitä, minkälaista vilppiä korttihuijarit voivat yrittää. Kun aiheesta on jokin käsitys, on pelaaminen entistä turvallisempaa, kun ainakin osan huijausyrityksistä osaa paljastaa.

Kuka huijaa?

Millaiset ihmiset sitten oikein yrittävät huijata? Huijarit on yritetty perinteisesti mahduttaa kolmeen kategoriaan: omiin pelitaitoihinsa pettyneisiin, liian innokkaisiin kilpailijoihin ja “tavallisiin” rikollisiin.

Katkerat ovat pelaajia, jotka uskovat olevansa todella hyviä, mutta häviävät siitä huolimatta. Kenties he ovat osuneet pitkään huonon tuurin putkeen tai kenties he vain eivät ole niin mainioita pelaajia kuin kuvittelevat. Tällainen pelaaja saa tappioputkesta perustelun huijaamiselleen – hän kun on niin hyvä, että mielestään ansaitsee voittaa, oli keino sitten mikä hyvänsä.

Kilpailijat lyövät homman överiksi halussaan pärjätä ammattilaisuuden kovalla uralla. Kun homma ei muuten luista, niin sitten vaikka huijataan, sillä tällaisten pelaajien mielestä pärjäämisessä on kaikki keinot sallittu. Kilpailuinnon liiaksi polttama pelaaja voi myös alkaa harhaisesti kuvittelemaan, että kaikki muutkin huijaavat, mikä oikeuttaa oman huijaamisen.

Rikollisten motiivi huijaamiseen on yksinkertainen: se on tapa ansaita rahaa siinä missä kaman kauppaaminen ja muutkin rikokset.

Kaikissa ryhmissä ylivoimaisesti suurin osa huijareista on miehiä – mikä tekee harvoista naishuijareista todella tehokkaita. Tyypillisimmillään huijari käyttäytyy pöydässä rauhallisesti ja huomaamattomasti, sillä tämän toimien ja uran jatkuvuuden kannalta on herättää mahdollisimman vähän huomiota jäädä mahdollisimman heikosti muiden pöydässä istuneiden mieliin.

Nyt kun tiedämme ketkä huijaavat, voidaan aloittaa varsinaisten metodien läpikäynti. Tässä ensimmäisessä artikkelissa on esitelty huijaamisen tapoja, joihin voi periaatteessa törmätä missä tahansa. Jälkimmäinen artikkeli käsittelee huomattavasti edistyneempiä metodeja, joita harjoittavat vain pimeän alansa harvat huiput.

Yhteispeli

Yhteispeli, englanniksi collusion, on yksi pokerin parhaiten tunnettuja huijaustapoja. Yhteispelissä pöytään istuutuu kaksi tai useampi pelaajaa, jotka ovat etukäteen sopineet pelaavansa yhteispeliä, mikä tarkoittaa mm. tiedon jakamista kunkin pelaajan korteista.

Yksi tehokkaimmista tavoista hyödyntää tietoa kanssapelaajan korteista on limiittipelissä herutella ylimääräisiä maksuja kahden tiimipelaajan väliin jääneeltä viattomalta pelurilta. Jos pöydässä vaikkapa on jäljellä pelaajat A (huijari), B (viaton) ja C (huijari). Voi A korottaa erinomaiseksi tietämällään kädellä ja jos B maksaa, voi C vielä korottaa, mikä käytännössä usein pakottaa B:n maksamaan vastentahtoisesti. Ilman C:tä A olisi tienannut tälläkin panostuskierroksella vähintään yhden betsin vähemmän. Vastaavasti A ja C voivat tarvittaessa yrittää ajaa B:n yhdessä ulos potista – jos A sököttää ja B sököttää perään, voi C ja A korottaa peräjälkeen, jolloin B luultavasti foldaa. Se, miten missäkin tilanteessa yhteispelaajat korottelevat, on oma taiteen lajinsa joka vaatii harjoittelua.

Yhteispeliä harjoittavien pelaajien täytyy olla pöydässä istuessaan tarkkana, jotta eivät paljasta operaatiotaan vahingossa. Jos vaikkapa yllä olevassa kuviossa C korotti täysin roskakorteilla tietäen A:n melko varmasti voittavan potin, täytyy tämän päästä foldaamaan kätensä ennen showdownia – vaikkapa 72 offareilla re-reissaaminen ässän ja kuninkaan sisältävän flopin jälkeen näyttäisi ilmiselvästi aika omituiselta. Lisäksi pelaajat eivät voi pelata liian itsestään selvästi yhdessä, välillä molempien täytyy pelata myös omillaan.

Yhteispelaaminen vaatii tiedon toisten joukkueessa pelaavien korteista. Tiedon jakaminen vaatii selkeästi hieman mielikuvitusta, sillä ainakaan ääneen taskukorttejaan ei voi toiselle huijarille huikata. Käytännössä viestimiseen käytetään chippejä tai chippien ja taskukorttien yhdistelmää. Useat pelaajat tapaavat laittaa jaon ajaksi chipin korttiensa päälle, jotta jakaja ei vahingossa kuvittele pelajaan foldanneen ja korjaa tämän kortteja mukaansa. Huijarit voivat hyödyntää tätä tapaa ja korttivahtichipin asemaa vaihtelemalla viestiä hyvin monenlaisia asioita, kuten seuraavasta kuvasta selviää.

Pokerihuijaus
Samalla logiikalla voi viestiä myös parittomista kädeistä. Tällöin voi vaikkapa laittaa kaksi chippiä korttiensa päälle ja niiden keskinäistä asemaa hienovaraisesti muuttelemalla samalla kertoa, ovatko kortit suittarit. Kun collusion-pelaajat kehittävät taitojaan edelleen, heidän ei enää tarvitse jättää merkkejä korttien päälle. Riittää kun he pöydässä merkeillä leikkiessään – toiminta mihin kukaan ei kiinnitä huomiota, sillä kaikki tekevät sitä – vaikkapa vain koskettavat ohimennen oikeaa kohtaa korteissaan.

Yhteispeliä vastaan on melko vaikea suojautua. Jos puuhaa alkaa epäilemään, on parasta vain kylmästi nousta ylös ja vaihtaa pöytää. Ääritapauksessa kasinolla voi periaatteessa tietyissä tilanteissa pyytää korttinsa pois heittäneen pelaajan kortit nähtäviksi, mutta tämä on sen verran raskas liike, että tällöin huijauksesta täytyy olla lähes varma.

Korttien merkkaaminen

Korttien merkkaaminen on yksinkertaisimmillaan (edistyneempiin tutustutaan artikkelin toisessa osassa) hyvin alkeellinen huijaustapa, jossa huijaaja aikoo hyötyä tiettyjen korttien (esim. ässien) sijainnin tietämisestä. Korttien merkitseminen tarkoittaa yksinkertaisimmillaan niiden naarmuttamista, taittamista tai muuta merkitsemistä. Aina suosittu tapa merkitä kortteja on yksinkertaisimmista korttitempuista tuttu, eli pöydässä pelaajan edessä olevan kortin reunan painaminen peukalonkynnellä. Tämä jättää korttiin hyvin pienen jäljen, joka näkyy selkeästi jos sitä osaa etsiä.

Korttien merkkailijoita vastaan ei ole vaikea puolustautua, kunhan vain tuntemattomien kanssa pelatessa välillä silmäilee näkyykö korteissa outoja jälkiä. Jos jälkiä näkyy, on huijarin paljastaminen yleensä hyvin yksinkertaista: korttien naarmuttamiseen ja muuhun vastaavanlaiseen merkitsemiseen tarvitaan joko pitkät kynnet tai teräväreunainen koru, esimerkiksi tietynlainen sormus. Kynsillä kortteja merkkaavan pelaajan paljastaminen on erittäin helppoa – merkkailu kun jättää korttien lisäksi myös kynsiin selkeästi näkyviä lovia. Jos huijari ei näillä eväillä paljastu, pakan vaihtaminen auttaa kunhan vaihtopakka on uusi, eikä sitä tarjoa käytettäväksi juuri epäilty huijari – tällä kun saattaa olla mukanaan etukäteen merkitty pakka, joka vain näyttää avaamattomalta.

Huijausjaot

Erilaisissa kotipeleissä, joissa jakamisen hoitavat pelaajat itse, on mahdollista että joku huijaa jakaessa ja jakaa itselleen hyvät kortit. Huijausjaoissa erityisen edistynyt pelaaja ei tyydy siihen, vaan jakaa hyvät kortit myös yhdelle tai useammalle vastustajalle, mikä takaa, että huijari voittaa jaossa maksimaalisen määrän rahaa, kun toisten maksu- ja korotteluhalukkuus on taattu.

Yksinkertaisin tapa huijata jakaessa on ennen sekoittamista katsoa missä ässät ovat ja sekoittaessa hoitaa niistä pari pakan pohjalle. Kortteja jakaessa sitten muille jaetaan normaalisti ja itselle pakan pohjalta. Pakan pohjalta jakaminen on kuitenkin kohtuullisen helppo havaita ja se on yksi niistä asioita, mitä monet pelaajat seuraavat. Tämän takia näppärät kaverit ovat kehitelleet monia erilaisia huijausjakoja ja sekoituksia. Taitavimmat huijausjakajat tekevät puuhasta suorastaan taidetta, jota seuratessa ei voi kuin vastentahtoisesti ihailla heidän taitojaan. Seuraavalla videolla huono ja hyvä huijausjako.

[kml_flashembed movie=”http://www.youtube.com/v/DVPeMPkzK2A” height=”350″ width=”425″ /]

Korttien hamstraaminen

Korttien hamstraaminen on se perinteinen “ässä hihassa” -huijausmetodi. Kaikki korttitemppujen parissa enemmän puuhastelevat tuntevat pienen teknisen taidon, josta käytetään englanninkielistä ilmausta “palming a card”. Kyseessä on siis taito pitää korttia kädessä siten, että käsi näyttää täysin tyhjältä. Pokerissa tätä voi hyödyntää hamstraamalla itselleen hyviä kortteja. Jos vaikkapa saa jaossa ässä-nelosen, voi foldatessa heittää nelosen pois ja jättää käteensä ässän, joka sitten talletetaan hihaan, reiden tai persauksen alle tai muualle soveliaaseen paikkaan. Yhden kortin foldaaminen onnistuu, kunhan tempun osaa ajoittaa tarkasti ja jakovuorossa ollessa korttien hamstraaminen on luonnollisesti vielä helpompaa. Kun ässän hamstrannut pelaaja sitten pari jakoa myöhemmin saa jaossa ässä-kakkosen, muiluttaa tämä ässän ulos piilopaikastaan ja vaihtaa sen kakkoseen, jolloin käsi muuttuukin ässä-ässäksi.

Tällainen korttien hamstraaminen ja vaihtaminen ei ole aivan yksinkertaista, mutta täysin mahdollista. Pokerissa kaikkien huomio on jaon aikana kiinnittynyt usein hyvin tiukasti vuorossa olevaan pelaajaan, jakajan jakamaan floppiin tai muualle mielenkiintoisiin tapahtumiin. Kun pelaajien huomio on näin kiinnittynyt muualle, voi korttien vaihtaja tehdä temppunsa melko rauhassa.

Kaikeksi onneksi korttien hamstraaminen on erittäin helppo paljastaa, eikä paljastaminen edes vaadi yhdenkään tietyn pelaajan epäilemistä. Riittää, kun vain laskee pakassa olevat kortit, kuten monet kasinojakajat tekevät lähes vaistomaisesti jakojen välissä. Jos kortteja on alle 52, tietää että puuttuvat laput löytyvät jonkun taskusta tai lattialta. Oheisella nopeatempoisella videolla, joka kannattaa katsoa pariin kertaan jotta kaikki kikat hiffaisi, näytetään muiden huijausmetodien ohessa muutama eri tekniikka korttien hamstraamiseen.

[kml_flashembed movie=”http://www.youtube.com/v/rUEGIt_tuSE” height=”350″ width=”425″ /]

Lopuksi

Vaikka huijaaminen onkin artikkelin aiheena lähes pelottava, niin kannattaa muistaa, että käytännössä huijareiden uhriksi joutuminen pokeripelissä on äärettömän epätodennäköistä. Suurin osa rahapeleissä huijaavista ei edes pidä pokerissa huijaamista vaivan arvoisena vaan keskittyvät aivan toisiin kasinopeleihin syistä, jotka selviävät artikkelin seuraavassa osassa, jossa kerrotaan myös kovimman tason ammattihuijareiden metodeista.

Loppuun vielä video, joka demonstroi, miten tehokkaasti suht’ yksinkertaisista osista koostuva huijauskuvio voi toimia kokeneita pelaajiakin vastaan.
[kml_flashembed movie=”http://www.youtube.com/v/BCzLrZZPkAs” height=”350″ width=”425″ /]

Oliko vinkki mielestäni hyvä? Painaa tykkää-näppäintä alla ja saat lukea tällaisia artikkeleja myös jatkossa.



9 Kommenttia

  1. Tirppa
    #1

    Tuo poistettu Brian Tudorin opetusvideoclippi löytyy:

    http://youtube.com/watch?v=rUEGIt_tuSE

    Vastaa ››
  2. Antti
    #2

    Suuri kiitos ja kumarrus, en edes huomannut että koko clippi on kadonnut. Korjasin sen suoraan tuohon artikkeliinkin.

    Vastaa ››
  3. Tirppa
    #3

    Siinä alkuperäsessä oli vaan paljon parempi se Rob Zombien biisi ;)

    Vastaa ››
  4. Antti
    #4

    Sehän se oli! Ihmettelinkin tuota videota korjatessa, että miksi ihmeessä se alunperin tuntui vielä vauhdikkaammalta ja mukaansatempaavammalta.

    Vastaa ››
  5. Fish
    #5

    Artikkelissa kerrot “pakan alta” jakamisesta. Meillä kotipeleissä joissa jakajan vuoro kiertää dealernapin mukana, ehkäistään moinen aika tehokkaasti niin että edelliseltä jakajalta (tai keneltä toiselta nyt vaan) kysytään “työntö”.

    Eli toinen pelaaja nostaa/työntää osan pakasta sivuun ja se siirretään pakan alle ja sen jälkeen suoritetaan jako. Näin ollen jakaja ei oikein voi sijoitella kortteja haluamilleen paikoille koska ei voi etukäteen tietää, mistä kohtaa pelikaveri “nostaa”.

    Vastaa ››
  6. Pepsi
    #6

    Siis en oikee tajunnu miten tos videos noi huijaa ihans sika hyvin…

    Vastaa ››
  7. Player
    #7

    Uskomatonta paskaa siltä osin että “Kaikeksi onneksi korttien hamstraaminen on erittäin helppo paljastaa”, eikä paljastaminen edes vaadi yhdenkään tietyn pelaajan epäilemistä. “Riittää, kun vain laskee pakassa olevat kortit”!
    Menepäs tekemään tällainen temppu jossan, niin veikkaanpa että turpaan tulee niin että tukka lähtee, oli pöydässä sitten huijareita tai ei!

    Vastaa ››
  8. Antti
    #8

    Huijaamispuheet ovat kovia puheita, mutta niitä ei ole pakko sanoa ollenkaan.
    Ei näin: “Nyt v#”¤%u kaikki kortit tänne, senkin huijaavat p”#¤%t!”
    Vaan näin: (pudottaa osan / kaikki kortit “vahingossa” lattialle) “Oho, kortit putosivat. Tsekkaan nopeasti että sain kaikki kerättyä.” (laskee kortit)

    Ja jos sekään ei onnistu ja epäilee ettei kaikki ole kohdillaan, täytyy mahdolliseen huijatuksi tulemiseen suhtautua elämän tosiasiana ja pohtia, onko tässä porukassa järkeä pelata – mahdollisesti on, mahdollisesti ei.

    Vastaa ››
  9. mitomi
    #9

    jos vaihdat 3 korttia ota 4 :D

    Vastaa ››

Kommentoi