Pokerilehdet arvostelussa

06.07.2006 | Aihe: Pokerikirjat ja dvd:t

Päätin huvikseni katsastaa kotomaasta löytyvän pokerilehtivalikoiman ja pläjäyttää lehdet paremmuusjärjestykseen. Testiin pääsi mukaan koko Akateemisen Kirjakaupan pokerilehtivalikoima täydennettynä R-kioskin lisäkkeillä. Testissä ovat mukana suomalainen Pokerilehti, brittiläinen Bluff ja amerikkalaiset Pro Poker ja Card Player.

Valikoima on kaiken kaikkiaan yllättävän niukka. Suomen kuuluisimmasta lehtivalikoimasta, eli Akateemisen Kirjakaupan lehtiosastolta, löytyi vain kolme lehteä ymmärrettävillä kielillä ja yksi ruotsiksi – viimeksi mainittu ei sattuneesta syystä testiin päässyt. Lisäksi testiin haalittiin vielä R-Kioskista Card Player. Muita lehtiä ei missään lehtihyllyissä ole vastaan tullut, joten testissä ovat (toivottavasti) mukana kaikki helposti Suomesta löytyvät pokerilehdet. Hyvänä puolena sentään kaikki neljä lehteä ovat varsin erilaisia, joten pienestä valikoimasta huolimatta vaihtoehtoja on tarjolla.

Seuraavassa lehdet paremmuusjärjestyksessä.

1. Bluff – Viihdyttävä testivoittaja

Bluff ei ole mikään tavallinen pokerilehti. Kuivakkaiden strategia-artikkeleiden sijaan lehti satsaa täysillä hyvään pokerifiilikseen ja mielenkiintoisiin aiheisiin. Tai kuten lehti itse asian ilmaisee, sen aihe on “the thrill of poker”.

Lehden sujuvasti kirjoitetut artikkelit käsittelevät kaikkea pokeriin liittyvää turnauksista julkimoihin, minkä lisäksi nettipokeri saa poikkeuksellisen laajalti palstatilaa. Lehti mm. listaa parhaat nettipokerinpelaajat (osa on vasta 18v ja tienaa satoja tuhansia, järkkyä) ja käsittelee nettiturnauksia miellyttävän kriittisellä otteella.

Strategia-artikkeleiden takia Bluffia ei siis kannata ostaa. Lehden vähät vinkit ovat lähinnä huvittavia, tyyliin “älä pelaa ihan joka jaossa!”. Tasollaan vinkit kertovat aika paljon keskivertojen brittipelaajien tasosta, minkä toki itsekin voi Bet 365:ssä ja muualla havaita.

Plussaa
Bluff on ylivoimaisesti viihdyttävin pokerilehti. Turnausten tapahtumat on kerrottu värikkäämmin kuin muissa lehdissä ja haastatteluissa kuullaan hupaisia yksityiskohtia ammattilaisten elämästä, kuten Erick “E-Dog” Lindgrenin tapa sisustaa poikamieskämppänsä:”I’ve got six 42″ plasmas on the walls and a 65″ big screen up front, and I’ve got my dual monitors there.”

Miinusta
Muutama artikkeli tuskin kiinnostaa muita kuin brittejä. Yksi artikkeli on kirjoitettu ikävään peri-brittiläiseen tyyliin (“mentiin paikkaan X, juotiin ihan ältsisti kaljaa ja oltiin tosi lärvät”).

Arvio
Lehdet eivät ole paras mahdollinen media vakaville pokeripohdinnoille tilan vähyyden vuoksi, joten Bluffin tapa satsata silkkaan viihdyttävyyteen on hyvä ratkaisu. Lehti ei ole mitenkään täydellinen, mutta keskimäärin erittäin mukavaa luettavaa ja selkeä testivoittaja.
96 sivua, 6,50€

2. Card Player – kuivakkaa asiaa

Siinä missä testivoittaja Bluff panostaa viihdyttävyyteen, satsaa usein maailman parhaaksi pokerilehdeksi tituleerattu Card Player kuivaan asiaan. Card Playerille pokeri on yhtä vakava asia kuin Jeesus rippikoulupastorille, joten lehdestä ei löydy vitsin vitsiä (ei edes sen “humor” otsikon alta löytyvästä jutusta…), eikä sen otetta voi muutenkaan turhan viihdyttäväksi syyttää.

Asiapitoinen meininki vaatii paljon kirjoittajapuolelta, ja juuri tällä osastolla Card Player loistaa: sen kirjoittajakaarti on kuin pokerin hall of fame. Kirjoittajien pärstävärkit ovat taatusti tutut kelle tahansa, joka on katsellut WPT:tä yli pari jaksoa. Näiden nimimiesten suosikkiaihe artikkelille tuntuu olevan jonkin yksittäisen turnauksessa vastaan tulleen käden analysointi. Tällaiset jutut eivät ole kovinkaan viihdyttäviä, mutta kun kirjoittajat ovat nimimiehiä, tulee ne luettua aivan uudella innolla.

Enemmistön tilasta vievien analyysien lisäksi Card Playerin täyttävät uutiset, pari haastattelua, turnauslistat ja -tulokset, sekä muu pokerilehtien peruskama. Lehden tyylille uskollisesti kaikki artikkelit on huolellisen pikkutarkasti kirjoitettuja, mutta eivät järin mukaansa tempaavia.

Yksi asia, johon Card Playeriä lukiessa ei voi olla kiinnittämättä huomiota, on lehden mainokset. Muiden lehtien tärkeimmät mainostajat ovat poikkeuksetta eri pokerisaitit, mutta Card Playerissä turnauksiaan ja ylellistä meininkiään tuntuu mainostavan jokainen pokerihuone ja casino, joka Yhdysvalloista löytyy. Toivottavasti Suomen keskiaikainen lainsäädäntö rahapelien suhteen vielä muuttuu – sen verran hyvältä idealta alkaa liveturnauksessa pelaaminen lehteä selatessa vaikuttaa…

Plussaa
Tanakkaa asiaa alusta loppuun ilman hölynpölyä.
Kirjoittajakaarti ei juurikaan jätä toivomisen varaa.

Miinusta
Tsiljoonas “minulle sattui tällaiset mielenkiintoiset aloituskortit käteen, joten kerronpa niistä teille” -artikkeli alkaa väkisinkin puuduttaa.
Card Playerin sivumäärä saattaa vaikuttaa kunnioitettavalta, mutta siinä on suhteessa enemmän mainoksia, kuin muissa testin lehdistä.

Arvio
Jos testivoittaja Bluffin rento meininki ei sytytä, on viihdyttävyydestä ja huumorista mahdollisimman kaukana oleva Card Player varma valinta. Card Player on erinomainen lehti pelaajille, joiden mielestä pokeri on vakava peli, josta pitää kirjoittaa vakavia artikkeleita vakavalla asenteella.
170 sivua, 7,60€

3. Pokerilehti – kotimainen vaihtoehto

Suomalainen Pokerilehti on mielenkiintoinen tuttavuus. Odotuksia kohottaa erityisesti se, että lehti toimii yhteistyössä yllä mainitun Card Playerin kanssa. Osa artikkeleista on käännöksiä Card Playeristä, osa kotimaisten toimittajien tekeleitä.

Sisällöltään Pokerilehti on nimelleen uskollisesti hyvin tyypillinen pokerilehti. Se pitää sisällään vinkkejä ja ohjeita pelaamiseen, arvosteluja, turnausraportteja ja muuta perushuttua. Sisällön laajuudessa ei siis ole valittamista, mutta juttujen taso vaihtelee varsin villisti. Card Playeristä käännetyt artikkelit erottuvat yleensä edukseen heikompien kotimaisten artikkeleiden rinnalla.

Plussaa
Pokerilehden artikkeleista löytyy pari erinomaista vain suomalaisille suunnattua juttua, kuten Aki Pyysingin kirjoittama Suomen kasinopokerin historiikki.

Pokerilehti on myös katsauksen ainoa läpyskä, jossa käsitellään kunnollisissa artikkeleissa muitakin pelejä kuin pokeria. Backgammon ja vedonlyönti saavat pari sivua tilaa kumpikin, mikä kivasti monipuolistaa sisältöä viemättä liikaa tilaa itse pääaiheelta.

Miinusta
Kotimaisten artikkeleiden taso on paria helmeä lukuun ottamatta varsin matala. Bluffiin verrattuna turnausselostukset ovat kuivia ja tylsiä, minkä lisäksi mukana on myös pari todellisia rimanalitusta. Pelin avaa heti lehden alusta löytyvä päätoimittajan palsta, jossa sivun mittaisessa vuodatuksessa itkeskellään sitä, miten jotkut ovat kehdanneet arvostella lehden välillä vähän heikkoa kieliasua. Ihan miten vaan, mutta kannattaisiko rasittavan itkeskelyn sijaan ehkä sittenkin opetella kestämään kritiikkiä, palkata oikolukija ja keskittyä tärkeämpiin asioihin?

Pokerilehdestä löytyy myös aimo tujauksen vanhaa kunnon “hyvä veli” -meininkiä. Esimerkiksi Pyysingin keskinkertainen pokeri-dvd todetaan Pokerilehden arvostelussa täydelliseksi. Olisikohan arvostelu ollut yhtä suotuisa, jos levyllä ei esiintyisi lehden avustaja? Pari muutakin ällöttävää, lähinnä mainoksilta vaikuttavaa “artikkelia” on mukana.

Arvio
Kyllähän lehden tällaisenakin lukee, mutta erityisesti kotimaiset artikkelit kaipaisivat terävämpää otetta, sillä nyt on vähän noloa, miten suomalaisten kynäilijöiden tuotokset erottuvat negatiivisesti Card Playeristä käännettyjen artikkeleiden joukosta. Lehti on kuitenkin ehtinyt vasta toiseen numeroonsa, joten toivotaan että kyse on pelkistä lastentaudeista.
73 sivua, 5,90€

4. Poker Pro – tylsää vätystelyä

Poker Pro on aikamoinen yllätys pokerilehtien saralla. Ulkoasunsa puolesta lupaavalta vaikuttava lehti on nimittäin uskomattoman tylsä. Luulin aina pokerin olevan mielenkiintoinen peli, kunnes tartuin Pro Pokeriin…

Kyllähän sitä tylsä saisi olla, jos sisältö olisi raakaa asiaa, kuten nimen “pro” osuudesta voisi päätellä. Totuus on kuitenkin jotain ihan muuta. Lehti on mm. pullollaan artikkeleita, joilla ei ole mitään tekemistä pokerin kanssa. Tai ainakaan minulle ei selvinnyt, että miten uuden yökerhon pöytävarausten hintojen esittely pokeriin liittyy. Toinen puolikas lehdestä tuntuu olevan omistettu mahdollisimman epäkiinnostavien julkimoiden haastatteluille, jotka (sekä julkimot että haastattelut) ovat surkeudessaan vertaansa vailla.

Poker Pro yrittää selkeästi asialinjallaan kopioida Card Playeriä. Se ei kuitenkaan onnistu, sillä Poker Pro korvaa Card Playerin huikean kirjoittajaköörin puolen puupennin arvoisilla kynäilijöillä, joiden onnettomat jutut eivät saisi kiitettävää edes tarkkailuluokan äidinkielenopettajalta.

Plussaa
Yksi erinomainen artikkeli, jossa toimittaja käy parin pokeriammattilaisen kanssa pelaamassa black jackia. Mielenkiintoiseksi homman tekee se, että toinen ammattilaisista on entinen legendaarisen MIT:n kortinlaskijajoukon jäsen…

Miinusta
Kaikki muu. Artikkeleita ei joko erota mainoksista tai sitten ne ovat muuten vaan tylsiä. Todellisen pohjakosketuksen lehti saavuttaa haastattelemalla ö-luokan amerikkalaista koomikkoa Kathy Griffiniä:”Kathy says that if she were a playing card, she’d be the ace of hearts: Sweet like a heart, but an awesome card like an ace. In life and at the oker table, those who know her believe that describes her very well.” Voi jeesusperkele, tuollaisen skeidan lukemisesta pitäisi saada palkkaa!

Arvio
Turha lehti.
104 sivua, 7,60€



Kommentoi