Short handed strategia, osa 1

21.05.2007 | Aihe: Hold'em-strategiat

Haluatko lukea taktiikka-artikkeleita Nettipokeri.infossa? Paina Tykkää-näppäintä niin toimitamme niitä lisää.

Kuten perjantaina luvattiin, tänään Nettipokeri.infossa tutkaillaan short handed strategiaa. Kyseessä on hyvin kiero, aggressiivinen ja ylipäätään haastava pelimuoto, johon täsmällisten ohjeiden antaminen on erittäin vaikeaa. Toivottavasti seuraava kuitenkin edes hieman valaisee, mistä fixed limit short handed pokerissa oikein on kyse.

Tässä siis keskitytään fixed limitiin, sillä nimimerkki Ristijätkä heitti edellisen artikkelin perään niin erinomaisen ja tyhjentävän kommentin (kiitos!) no limit short handed -peleistä, että kyseistä aihetta on enää turha erikseen käsitellä.

Alkuasenne

Ennen kuin fixed limit short handed peliin edes hyppää, täytyy tehdä muutama asia selväksi. Pelailin tätä artikkelia varten pienen limiitin pelejä (tasoilla joilla arvelin aloittelijoiden pelaavan, eli mikrolimiiteistä 1$/2$ -tasolle asti), ja niissä näkyi muutama kummallisuus, joita on heti alkuun pakko kommentoida.

Ensinnäkin fixed limit -pöytään istahtaessa kannattaa ottaa tarpeeksi rahaa mukaan. Fixed limit ei ole no limitiä, jossa voi joutua riskeeraamaan kaikki rahansa kerralla. Tuplaamiseen perustuva strategia on sekin no limitin heiniä, eikä sitä sinällään pysty fixedissä harrastamaan. En siis oikein ymmärrä, mitä miettivät pelajat, jotka istuvat esim. 0.5$/1$ limiitissä pöytään 5$:n kanssa. Rahaa kannattaa ehdottomasti ottaa pöytään reilusti: stäkki vaihtelee short handedissä ylös ja alas, joten rahaa täytyy olla mukana sen verran, että kortin osuessa lapuilleen saa täyden vastineen. Jos viiden taalan mukaanaan tuomisessa on kyse siitä, ettei uskalla riskeerata enempää, kannattaa vaihtaa selkeästi pienempiin panoksiin.

Toinen omituisuus, jota pienissä peleissä näki yllättävän usein, oli ns. lasikattoilmiö. Lasikatolla tarkoitan sitä, että osa pelaajista ei kerta kaikkiaan uskalla korottaa kuin kahteen betsiin. Pelaaja panostaa, vastustaja korottaa ja siihen se jää kerta toisensa jälkeen. Äärimmäisenä esimerkkinä näin useammankin kerran, miten pelaajalla oli riverissä kourassaan varmasti voittavat laput (esim. ässäväri, kun kellään ei ollut mahdollisuutta täyskäteen) ja miten kyseinen pelaaja lapuillaan korotti ja maksoi, kun vastustaja korotti takaisin. Ei näin. Menestyvä short handed strategia vaatii, että tietyissä tilanteissa uskaltaa lyödä rahaa keskelle kohtuullisen surutta. Jos sitä ei uskalla tehdä edes parhailla mahdollisilla korteilla, niin kannattaa harkita pelin vaihtoa.

Tiivistetysti sanottuna peliin otetaan siis mukaan a) tarpeeksi rahaa ja b) reipas asenne.

Lähtökohdat

Mitä vähemmän pokerissa on pelaajia, sitä vaikeampi kyseiseen pelimuotoon on antaa täsmällisiä ohjeita. Se ei johdu mistään sen kummemmasta kuin siitä, että kun pelaajia on vähän, korostuvat näiden tyyli- ja taitoerot selkeästi – pokerista tulee siis tavallistakin tilanneriippuvaisempaa ja yleisiä ohjeita on vaikea antaa. Homman yleinen henki on kuitenkin selvä: mitä vähemmän väkeä, sen rohkeammin on pakko pelata.

Vaatimus rohkeampaan pelaamiseen juontuu siitä, että kun väkeä on vähemmän, joutuu blindit maksamaan useammin. Mikäli nyt heittäytyy äärettömän tiukaksi, katoavat rahat kortteja odotellessa blindeihin. Asian voi ajatella vaikkapa näin: jos blindit ovat 0.5$/1$ ja pelaajia on kymmenen, maksaa yksi jako keskimäärin (1$+0.5$)/10 = 0.15$. Kuuden hengen pöydässä samoilla blindeilla maksaa jokainen jako (1$+0.5$)/6 = 0.25$, eli vallan hulppeasti enemmän. Peliä on siis yksinkertaisesti pakko avata ja pelata muutkin kuin aivan priimakädet. Potteja on myös mahdollisuuksien mukaaan voitettava korttien lisäksi muillakin keinoin, eli kylmästi bluffaamalla.

Aloituskäsien osalta pelin avaaminen tarkoittaa sitä, että pelattavaksi on kelvattava muutkin kuin kahden kuvakortin yhdistelmät. Kaksi isoa korttia on (tietysti) edelleen toivottava lähtöasetelma, mutta tilanteesta riippuen muutkin kortit kelpaavat. Heikompien yhdistelmien pelaamista helpottaa suuresti se, että parin flopatessaan ei short handed -peleissä kikkerillä ole samanlaista merkitystä kuin täyden porukan peleissä (vähemmän pelaajia merkitsee pienempää todennäköisyyttä, että vastustajalla on sama kortti kourassaan). Kuva-melkein kuva yhdistelmien lisäksi myös pienet ja keskisuuret taskuparit nostavat rooliaan shortissa. Ne (ja ässähai) ovat yllättävän usein paras käsi vielä showdownissa, sillä tietyt pelaajat pelaavat jaon lähes aina loppuun asti, osuivat pöytäkortit heille tai ei. Kun jaot tuppaavat menemään loppuun asti, on myös mukavaa, jos kortit sattuvat olemaan samaa maata. Väriä ei tietenkään usein saa, mutta kun sen saa, on se short handedissä vallan vahva käsi.

Ässät, parit ja muut herkut nostavat siis merkitystään pienellä porukalla, mutta pienet peräkkäiset kortit puolestaan menettävät sitä jossain määrin – floppi menee ohi useammin kuin osuu, ja toisin kuin 55:llä, ei näissä tilanteissa 56s:llä voita showdownia ikinä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö näitäkin käsiä voisi pelata. Kannattaa vain pitää huolta, että potin koko ja siihen osallistuneiden pelaajien määrä on sitä luokkaa, että pelaaminen on järkevää.

Mitä korteilla tehdään?

Mitä sitten oikein tehdään, kun käteen on napsahtanut JT, 77, A8 tai jokin muu short handed fixedin klassikkokäsi? Vastaus on helppo: korotetaan!

Vanha viisaus sanoo, että kun pokerissa väki vähenee, alkaa jokainen pelikelpoinen käsi olla myös korotuksen arvoinen. Korottamalla pelaaja saa aloitteen itselleen (aloitteen voi sanoa aina olevan sillä pelaajalla, joka on viimeksi korottanut), mikä tekee hänestä ennakkosuosikin voittamaan jaon. Flopissahan voi tapahtua periaatteessa kolme asiaa:
1. floppi osuu itselle paremmin kuin vastustajalle
2. floppi osuu vastustajalle paremmin kuin itselle
3. floppi menee huti molemmilta
Aloite takaa sen, että yllä kuvatuista kolmesta tilanteesta voittaa kahdessa, eli kohdissa 1. ja 3. Edes kaikkien kiinalaisten sormet ja varpaat eivät riittäisi laskemaan, miten usein hold’emissa tapahtuu seuraavaa:
A limppaa. B korottaa. A maksaa. Floppi. A sököttää. B korottaa. A foldaa.
B otti ennen floppia aloitteen itselleen, ja kun A osoitti flopin jälkeen heikkoutta, korotti B heti aggressiivisesti ja pakotti A:n luovuttamaan. Kuviossa on täysin yhdentekevää se, mitä A:lla tai B:llä oli kätösessään. Tärkeämpää oli se, miltä tilanne vaikutti: B korotti ennen floppia ja flopin jälkeen, joten A:n oli helppo todeta mielessään “no ehkä sillä jotain on” ja heittää kortit menemään. Joskus samaa esitystä joutuu jatkamaan turniin (ääritapauksessa riverille) asti, mutta idea säilyy samana – tästä lisää ensi kerralla.

Jos kortti flopissa osuu, on short handed peleissä jälleen tärkeää pelata rohkeasti ja aggressiivisesti – kaikkea ei todellakaan saa pelätä. Kun vaikkapa matalaan floppiin saa keskiparin kiinni, ei vastustajalla välttämättä ole mitään parempaa, vaikka tämä korottelisikin – jotkut kun tykittävät vallan hulvattomasti vaikkapa pelkillä ylikorteilla. Vastustaja ei myöskään välttämättä saanut väriä, vaikka korottaakin kolmannen saman värin kortin osuttua pöytään – äärimmäisen aggressiiviset pelaajat yrittävät shortissa käyttää kaikki mahdollisuudet tilaisuudet vastustajien pelotteluun.

Shortissa on kuitenkin aina tärkeää muistaa suhteuttaa oma peli vastustajiin. Kun floppaa keskiparin, korottaa, ja vastustaja maksaa tai korottaa lisää, riippuu jatko vastustajasta. Onko vastassa kenties se ilmeisesti ensimmäistä kertaa short handedia pelaava ujo vastustaja, joka normaalisti aina foldaa korotusten edessä, vai se vihainen sekopää, joka lapioi rahaa pöytään kaikilla korteilla*? Toisessa tilanteessa keskipari ei vaikuta hyvältä, toisessa vallan mainiolta. Pelaajien pelityylejä kannattaa myös hyödyntää, kun pohtii, miten kädellään rahastaisi. Passiivista vastustajaa vastaan check-raisella ei saa mitään aikaiseksi, kun taas aggressiivinen vastustaja antaa siihen tilaisuuden joka kerta.

Check-raisea on shortissa helppo hyödyntää muutenkin, kuin tietyissä tilanteissa toimivana tapana saada enemmän rahaa vastustajilta. Jos esimerkiksi itse istuu varhaisessa positiossa perässään passiivinen, passiivinen ja aggressiivinen pelaaja, voi passaus olla oiva vaihtoehto, jos flopista on saanut jotain, minkä haluaisi pelata yhtä, vaan ei kolmea vastustajaa vastaan. Check vaan, passiiviset pelaajat sököttävät myös, aggressiivinen yrittää varastaa potin ja itse voikin perään korottaa. Passiiviset heittävät korttinsa pois, sillä he eivät mielellään maksa kahta betsiä kerrallaan ja näin itse pääsee heads upiin aggressiivisen kaverin kanssa.

(* Pienen limiitin peleissä yllättävän usein törmää heppuihin, jotka korottavat aina ja millä vaan. Ilmeisesti he ovat ottaneet “pelaa pienessä ringissä aggressiivisesti” -ohjeet hieman liian kirjaimellisesti. Yhtä kaikki, kunhan tällaisiin pelaajiin tottuu, ovat he erittäin tuottoisia vastustajia.)

Luovuutta

Full ring -pelien yhteydessä varoitetaan aina liiasta kikkailusta. Vaikka liika on aina liikaa, ei short handedissä tarvitse olla yhtä varovainen. Kun pöydässä istuu vain kuusi pelaajaa, ei yhden pelaajan tarvitse tarkkailla kuin viittä vastustajaa. Se tarkoittaa sitä, että jos pelaajia tosissaan analysoi, pääsee heistä todennäköisesti aika hyvin kärryille – ja se taas tarkoittaa sitä, että muut pääsevät sinustakin kärryille. Jos koet, että vastustajat alkavat ymmärtämään liian hyvin mitä teet, voi peliä sekoitella vaikkapa limppailemalla ja maksamalla silloin tällöin hyvilläkin käsillätai ylipäätään tekemällä jotain, mitä et normaalisti harrasta. Toinen vaihtoehto on kylmästi vaihtaa pöytää ja jatkaa kuten aina ennenkin, tällöin tosin joutuu itsekin taas arvioimaan vastustajat uusiksi.

Ensi viikolla lisää

Tästä artikkelista tuli huomattavasti ympäripyöreämpää lätinää, kuin olin etukäteen kuvitellut. Se johtuu siitä, että short handediin on todellakin vaikea antaa täsmällisiä ohjeita – niin paljon riippuu siitä, miten vastustajat pelaavat. Varsinkin pienillä limiiteillä nuo vastustajat voivat vielä vaihdella aivan laidasta laitaan. Pöytä voi olla täynnä lähes vajaamielisen passiivisia pelaajia, jotka eivät koskaan korota tai maksa, tai se voi olla täynnä pelaajia, jotka ovat aggressiivisempia kuin steroidien sekoittama bodari. Oikea strategia tietysti on näissä kahdessa tilanteessa täysin erilainen – edellisessä saa varasteltua rahat, jälkimmäisessä voi hyviä kortteja odottaa tavallista kauemmin, koska yliaggressiiviset pelaajat antavat valtaisan palautuksen hyville korteille.

Jos tästä lätinästä nyt jotain jää mieleen, niin se, että kenen tahansa menestyksekäs short handed strategia perustuu rohkeaan peliin. Se tarkoittaa 10 hengen peliin verrattuna laajempaa aloituskäsivalikoimaa, aggressiivisempaa asennetta ja valmiutta pelata loppuun asti normaalia heikommilla käsillä. Vastaavasti täytyy myös muistaa lukea vastustajia ja suhteuttaa omat toiminnot näin saatuihin fiiliksiin.

Ympäripyöreä jaarittelu short handed strategioista jatkuu ensi viikolla, jolloin jatketaan aiheesta, jota tälläkin kertaa sivuttiin. Ensi kerralla siis tutkitaan, miten niitä potteja oikein varastetaan ja ihmetellään oikein kuvitettuja käsiesimerkkejä eri short handed tilanteista, jos vaan saan aikaiseksi napsia screen shotteja.

Oliko artikkeli mielestäni hyvä? Painaa tykkää-näppäintä alla ja saat lukea tällaisia artikkeleja myös jatkossa.



4 Kommenttia

  1. miesd miehel
    #1

    minkäslainen rolli ois hyvä fl shorttiin? kuiteskin on rahan liike ylös alas on aika suurta. 500-600BB ?

    Vastaa ››
  2. Antti
    #2

    Tuo kuulostaa varsin sopivalta rollilta.

    Vastaa ››
  3. Jarno Virtanen
    #3

    Artikkeli oli hyvä johdanto shorttilimittiin, mutta haluan nurista parista asiasta. Tässä kommentissa ensimmäinen.

    Preflop-pelin löysentämisen tarve ei johdu varsinaisesti siitä, että blindit tulevat useammin. Tämä siksi, että blindit eivät ole kuollutta rahaa, vaan niilläkin on arvoa. Lähtökohtaisesti blindeissa toki hävitään shortissakin, mutta ei täyttä blindia. Asian voi ajatella niin, että täydessä pöydässä 10$:n ison blindin “arvo” on vaikka 4$ (eli keskimäärin häviää $6), mutta shortissa vastaava luku on $7. (Luvut ovat hatusta, mutta havainnollistavat ideaa.)

    Ero tulee siitä, että siinä missä täydessä pöydässä blindien puolustamiseen tarvitaan yleensä joku siedettävä käsi, niin shortissa pitää ehdottomasti puolustaa buttonin open-reissua vastaan esim. 89-offsuitella. Tämä taas johtuu siitä, että shortissa cutoffista ja buttonista harrastetaan niin sanottua blindien varastamista, jossa muiden foldattua reissataan hyvinkin marginaalisilla käsillä. Tätä käsijakaumaa vastaan monet huonolta näyttävät kädet ovat pelattavissa 1:3,5 oddseilla. Täydessä pöydässä joku etuposition reissu tai muuten vaan useampi pelaaja reissatussa potissa tarkoittaa huonoa blindeissa. (Lisäksi se, että blindien ulkopuolella on pelaajia vain n. puolet täydestä pöydästä tarkoittaa myös, että keskimäärin preflop-käsien vahvuudet eivät ole niin kovia.)

    Blindien varastaminen on tietenkin löysentämistä. Se perustuu lähinnä sille, että cutoffissa tai buttonissa kovemman käden reraise perässä on hyvin epätodennäköistä. Ja jos voittaa pelkät blindit, niin voitettu summa 0.75 isoa blindia itse asiassa ylittää monien käsien keskimääräisen odotusarvon. Vain jotkut isot parit tai todella isot kuva-ässä -yhdistelmät ylittävät tämän odotusarvon pitkällä aikavälillä.

    Vastaa ››
  4. Jarno Virtanen
    #4

    Tämä ei ole nipotusta, mutta lisää irtonaisia kommentteja aiheeseen.

    Kannattaa tosiaan huomata, että joku ässähai on heads-up -potissa ihan reaalipeli, jolla jatkobetsin tekeminen preflop-reissun ja vastustajan maksun jälkeen ei ole mitään bluffaamista vaan ohutta valuebettausta. Tietty jos tavallisesti passiivinen vastustaja alkaa pelaamaan takaisin, niin tilanne pitää arvioida uudelleen. Tässä on kuitenkin selvä ero (löysähköihin) fulli-pöytiin, jossa vaatii suotuisia olosuhteita, että viitsii pelata ylikorteilla multiway-poteissa.

    Ensimmäinen turhautuminen monilla varmaan tuleekin siinä, että pienemmissä shorttipöydissä on näitä sankareita, jotka kiltisti makselevat (eivätkä reissaile) kärkiparillaan kun jatkobetsaat riverille asti. Tai sitten makselevat jollain 3-5 -outtisellaan saadakseen vain riverillä parinsa kiinni. “Ei näitä paisteja voi voittaa”, miettii sankari. Totuus on kuitenkin se, että shortti vaatii pahimmillaan hyvin ohuita valuebettejä ja se että näissä ei käy hassusti välillä, tarkoittaa vaan että et harrasta sitä tarpeeksi.

    Toinen suuri ongelma (shortti)aloittelijoilla on täydestä pöydästä pesiytynyt weak/tight -pelityyli, jonka yli JYRÄTÄÄN shortissa. Joku semibluffina tehty reissu turnilla on ihan arkipäivää ja jos rupeat foldaamaan näissä tilanteissa reaalipelejä, niin tulet häviämään rahaa. Weak/tight voi olla voittava strategia edes kohtuullisen löysissä full-table fixed limit -pöydissä, mutta shortissa se on todella huono. Loose/passive on tietysti huono missä vaan, mutta shortissa liika tiukkuus (ja passiivisuus) flopin jälkeen kostautuu nopeasti.

    Vastaa ››

Kommentoi