Sittarien murskaaminen – Osa 1: Alkupeli

14.01.2008 | Aihe: Sittarit eli sit'n'go-turnaukset

Haluatko lukea taktiikka-artikkeleita Nettipokeri.infossa? Paina Tykkää-näppäintä niin toimitamme niitä lisää.

Tällä viikolla alkaa Nettipokeri.infon neliosainen sarja, jossa murskataan pikkurahan sittarit vaihe vaiheelta. Tänään vuorossa on sittarin alkuvaiheen pelaaminen, jossa pelataan enimmäkseen suoraviivaisesti, mutta ajoittain myös kierosti. Tarkoitus on osaavalla alkuvaiheen pelaamisella rakentaa tukeva merkkipino, jonka varassa on helppo pelata rahasijoille ja voittoon saakka.

Suunnitelma

Aivan kuten isotkin turnaukset, myös sittarit voidaan jakaa kolmeen osaan: alkupeliin, keskiosaan ja rahasijat ratkaisevaan loppuun. Tällä kertaa keskistytään sittarien alkuvaiheen pelaamiseen, seuraavilla viikolla myöhempiin osiin.

Tämä artikkelisarja esittelee perinteisimmän, mutta myös testatusti toimivan tyylin voittaa sittarit. Se perustuu tehokkaaseen pelitapaan, jossa sittari aloitetaan rauhallisesti ja tahtia kiristetään loppua kohti.

Alussa vältetään tekemästä isoja virheitä ja epävarmassa tilanteessa mieluummin foldataan, kuin laitetaan lisää rahaa pottiin. Myöhemmin tasapaino keikahtaa ympäri ja epävarmassa tilanteessa mieluummin ladotaan rahaa pottiin, kuin foldataan.

Tälle pelityylille, jonka muunnelmia ylivoimainen enemmistö menestyvistä sittaripelaajista noudattaa, on olemassa hyvin kattava, teoreettinen perustelu. Jätetään se kuitenkin tällä kertaa väliin (katsastetaan se tarpeen vaatiessa myöhemmin) ja siirrytään suoraan käytäntöön.

Iskulauseet sittarin alkuvaiheen pelaamiseen

Alussa tarkoitus on pelata rauhallisesti ja varoa turhaa putoamista ulos turnauksesta. Vaikka isoja virheitä varotaankin, tarkoitus ei ole pelata liian rauhallisesti: tavoitteena on vähintäänkin tuplata omat pelimerkit.

Tylsää, mutta turvallista peruspelaamista
Sittarin alkuvaiheen pelaaminen muistuttaa käteispelin pelaamista. Rauhallista sellaista: koska merkkejä ei voi ostaa lisää, ei stäkkiä pidä haaskata turhaan.

Tässä vaiheessa pelataan siis täysin normaalia, tiukkaa mutta aggressiivista peliä, jossa jakohin lähdetään mukaan panostamalla, ei maksamalla. Vahvoilla ässillä, isoilla pareilla ja muilla hyvillä käsillä panostetaan, muut heitetään pakkaan ja vain tietyissä poikkeustapauksissa tärpitään (ks. alla).

Erityisesti tässä vaiheessa vältellään toiseksi parhaalla kädellä maksumieheksi joutumista. Ässä-jätkällä ja vastaavilla voi siis aloittaa panostamisen, mutta niillä ei makseta. Esimerkiksi AJ:n tapauksessa vaara AQ:ta tai AK:ta vastaan joutuminen on sen verran suuri ja toteutuessaan niin kallis, ettei riskiä tässä vaiheessa kannata ottaa.

Mieluisalla kädellä panostetaan perinteiset 3-4 kertaa iso blindi. Kärkipariin tai parempaan osuneen flopin jälkeen panostetaan säälittä. Tarkoitus on saada hyville käsille niiden ansaitsema maksimipalautus, eli flopin jälkeen panostetaan tilanteesta riippuen summa, joka on 1/3 potista – koko potillinen.

Vaikka aloittelijoista aluksi pelottavalta tuntuukin, niin vetokäsiä luovaan pöytään (flopissa vaikkapa kaksi korttia samaa maata) täytyy lyödä enemmän kuin kuivaan floppiin, jotta vetokäsillä pelaavat eivät saa kertoimia pelata – ja jos joku vetokädellään silti pelaa, niin ei se mitään: sinä pelasit oikein, vastustaja pahasti väärin.

Tärppiminen
Kaikki rakastavat tärppimistä. No limit hold’emissa harvempi asia on hauskempaa, kuin siirtää vastustajan kaikki merkit omaan pinoon T8s:n tapaisella kädellä.

Pikkurahan sittarit ovat erinomainen areena harjoitella tärppimistä. Koska vastustajat tapaavat yliarvioida omien käsiensä vahvuuden, saa osuneille tärppikäsille tavallistakin paremman palautuksen.

Ylenpalttisesti tärppimiseen ei kuitenkaan pidä innostua. Käsille pitää asettaa selvät rajoitukset, jotka ovat samat kuin yleensäkin no limit -tärppikäsien valinnassa:

  • Kädellä pitää olla oikeasti potentiaalia. Ei liikaa reikiä korttien välissä, kortit mielellään samaa maata. J5 herttaa ei ole järkevä valinta edes tärppikädeksi, JT herttaa on ja J9 herttaa voi olla.
  • Floppi täytyy päästä näkemään halvalla. Nämä eivät ole käsiä, joihin voi sijoittaa suuresti pelimerkkejä.
  • Usean pelaajan täytyy nähdä floppi. Nämä kädet eivät ole hyviä heads-up pelaamiseen, joten toiveissa olisi, että edeltä löytyisi mahdollisimman monta limppaajaa.
  • Myöhäinen positio ennen floppia. Positiolla on tässä se merkitys, että et halua jonkun korottavan takanasi, kun yrität päästä katsomaan halpaa floppia tärppikädelläsi – ja mitä vähemmän maksusi jälkeen on vuorossa pelaajia, sitä todennäköisemmin kukaan heistä ei korota.

Flopin jälkeinen pelaaminen tärppikäsillä on useimmissa tapauksissa hyvin yksinkertaista: floppi joko osui kovaa tai sitten ei. Edellisessä tapauksessa mietitään miten saadaan mahdollisimman suuret voitot, jälkimmäisessä foldataan.

Miten paljon voi tärppiä? Se liittyy täysin siihen, miten hyvä flopin jälkeinen pelaaja olet. Mitä paremmin pelaat flopin jälkeen, sitä enemmän voit tärppiä.

Omia taitoja ei kannata yliarvioida, tärppimisen voikin säästää käsille joiden pelaamisen todella tietää pitkällä tähtäimellä olevan voitollista. Toisaalta liikaan varovaisuuteenkaan ei pidä sortua: oikeissa tilanteissa tärppiminen on hauskaa ja tuottoisaa. Tärppikäsien pelaamisessa täytyy löytää oikea tasapaino suhteessa omiin taitoihin ja pelityyliin.

Vetokädet
Kuten alussa strategisoitiin, sittarin alkuvaiheessa otetaan rauhallisesti. Tämän johdosta vetokäsillä voi varsinkin myöhäisessä positiossa istuessa tyytyä lähinnä ottamaan ilmaisia kortteja, jos niitä tarjolla on.

Varhaisessa positiossa vahvalla vedolla (esim. päistä avoimen suoranvedon kaverina takaoven väri, ylikortteja, tjms.) voi lyödä sen verran, kuin olisi vedolla valmis maksamaan. Näin varsinkin, jos vastustajat ovat osoittaneet heikkoutta, jonka perusteella on todennäköistä, että panostuksella potin voittaa saman tien: esim. kun mitättömän näköisen flopin jälkeinen panostuskierros meni kaikilta checkinä, eikä turni näytä sen kummemmalta.

Kuten TJ Cloutierkin aina jaksaa muistuttaa, turnauksissa ei koskaan pidä sijoittaa liikaa rahaa vetokäsillä maksamiseen. Kun hyvälläkin suoranvedolla maksaa vastustajan tukevat floppi ja turn -korotukset, hupenee oma merkkipino vinhaa vauhtia.

Bluffaaminen
Kuten myöhemmin paljastuu, sittareissa bluffataan hyvin niukasti moniin muihin pelimuotoihin verrattuna. Ja varsinkin sittarin alkuvaiheessa on turha bluffailla, pienien pottien varastelu ei useimmiten ole pienenkään riskin arvoista. Edes blindeja ei tarvitse yrittää vielä napata, jos kädessä ei ole jotain tilanteeseen sopivaa pelattavaa.

Kaikista perinteisemmästä bluffista ei kuitenkaan tarvitse luopua. Jos itse tuli panostettua ennen ennen floppia, joka menee täysin huti, voi vastustajan sökötettyä kokeilla perinteistä n. puolen potin kokoista jatkolyöntiä. Sen enempää on kuitenkaan turha vielä tässä vaiheessa satsata: jos vastustaja maksaa tai peräti lyö vastapalloon, on tämä jako nähty.

Vältä käsien yliarvioimista
Suurin virhe, jonka sittareissa voi tehdä, on ajaa ulos heti lähtövalojen sammuttua.

Ehkä yleisin tällainen koko turnauksen pilaava alkupelin virhe on oman käden vahvuuden yliarviointi, joka voi tapahtua monella tapaa.

Vaarallinen käsi on esimerkiksi matalahko kärkipari. A9 kädessä floppi 965 voi nopeasti vilkaistuna näyttää hyvinkin kutsuvalta. Jos vastustaja jossain jaon vaiheessa kuitenkin lyö takaisin tai peräti all-in, pitäisi hälytyskellojen alkaa soida. Millä korteilla vastustaja tästä flopista tai turnista oikein innostui? Vastausta voi miettiä miten kauan tai monimutkaisesti tahansa, mutta pohjimmiltaan se tiivistyy yksinkertaiseen muotoon: innostui vastustaja millä hyvänsä, niin kärkipari ei taatusti ole johdossa.

Samasta aiheesta muunnelma on flopista kiinni napatun ässän kanssa kompuroiminen. Jos jaossa kohtaa paljon vastarintaa, on syytä arvioida tarkasti kikkerin riittävyys ja mahdollisuus, että vastustajalla / vastustajilla on jotain parempaa, oli se sitten kaksi paria, setti tai jotain vielä hurjempaa.

Taskuparejakaan ei kannata sit’n’gon alkuvaiheessa yliarvioida, olivat ne miten isoja tahansa. Jos floppiin tulee yksikin ylikortti (mukaan lukien se legendaarisen kiusallinen tilanne, jossa pöytään osuu ässä kun omassa kätösessä on KK), täytyy vahvan vastarinnan edessä foldata.

Myös floppia edeltäviä virheitä kannattaa vältellä. Myöhemmin sittareissa tehdään ennen floppia hurjia siirtoja mitä villeimmillä käsillä, mutta alkuvaiheissa otetaan erittäin rauhallisesti. Tässä täydellinen muistilista käsistä, joilla sittarin alkupelissä voi laittaa all-in ennen floppia: AA, KK*

(*Harvinaisena poikkeustapauksena tilanne, jossa edellä panostetaan ja perään tulee useampi maksu. Näissä tapauksissa pöydässä on niin paljon rahaa, että vaikkapa AK:lla voi jo hyvinkin tunkea kaiken peliin. Ks. artikkeli Kaksi näkökulmaa samaan aiheeseen)

Meno kovenee

Jos sisäistät yllä olevat ohjeet ja noudatat niitä, et käytännössä koskaan putoa pois sittarista sen alkuvaiheissa. Putoamisen sijaan olet alkupelin aikana vähintään tuplannut merkkivarantosi, tarkkaillut vastustajiasi ja upottanut näihin herran pelkoa tarkalla pelilläsi. Kaikki tämä petaa erinomaiset asetelmat keski- ja loppuvaiheen pelaamista ajatellen.

Keskivaihe, joka alkaa kun blindien koko alkaa nousemaan merkittävään rooliin, on onnistuneen alkupelin jälkeen mukavaa pelattavaa. Alkupelissä kasvatetun stäkin turvin voi keskivaiheessa surutta mukiloida pöydän heikoimmat pelaajat ulos turnauksesta ja vahvistaa asemia turnauksen voittoa tavoiteltaessa. Siitä enemmän viikon kuluttua, jolloin tutkailemme, miten sittarien keskivaiheilla peliä jatketaan.

Oliko artikkeli mielestäni hyvä? Painaa tykkää-näppäintä alla ja saat lukea tällaisia artikkeleja myös jatkossa.



4 Kommenttia

  1. Tirppa
    #1

    “Vaarallinen käsi on esimerkiksi matalahko kärkipari. A9 kädessä floppi 965 voi nopeasti vilkaistuna näyttää hyvinkin kutsuvalta. Jos vastustaja jossain jaon vaiheessa kuitenkin lyö takaisin tai peräti all-in, pitäisi hälytyskellojen alkaa soida. Millä korteilla vastustaja tästä flopista tai turnista oikein innostui? Vastausta voi miettiä miten kauan tai monimutkaisesti tahansa, mutta pohjimmiltaan se tiivistyy yksinkertaiseen muotoon: innostui vastustaja millä hyvänsä, niin kärkipari ei taatusti ole johdossa.”

    Tässä kohtaa riidit tulee tarpeeseen.. tossa voi vihu innostua vaikka T9:llä ja sulloa kaikki keskelle. :D Riippuu sittarin hinnasta vähän :P

    Vastaa ››
  2. Trntn
    #2

    aika hankalaa on meikäläisellä ainakin ollut alkutasoilla onnistua tuplaamaan stäkkiä. Normi korttionnella on tullut pelattua ehkä 20 kättä kolmen ekan tason aikana ja sen jälkeen on blindit noussut sen verran isoiksi että stäkissä on hyvällä tuurilla se 20xBB.

    Vastaa ››
  3. v
    #3

    Tavallisin tarina on se, että alkuvaiheen aikana et ole pelannut yhtään kättä. Siksi olet varmasti mukana, mutta kohta alkaa olo muuttua tukalaksi, jos ei pakasta tule mitään. :)

    Vastaa ››
  4. Afro-Left
    #4

    Itse näen sittareiden alkuvaiheen pelaamisen juurikin artikkelin kaltaisena. Itse varon erityisesti pelin 3-5 ekaa kättä. Miksi? Koska valitettavan usein pöydässä istuu joku yli-innokas, joka lyö ja maksaa lähes millä tahansa. Eli alussa on hyvä ottaa kunnon riidi pöydästä ja lähteä vasta sitten itse pelaamaan.

    Itse en lähde pelaamaan kuin korottamalla paitsi hyvin harvoissa tapauksissa. Mutta agressiivista peliä on syytä pitää alkuvaiheessakin yllä silloin, kun pöydässä istuu paljon limppereitä. Niitä kun yleensä löytyy, koska maksu stackiin nähden on pieni (virhe!). Tällöin kun saa omasta mielestään hyvän käden ja ajattelee, että on edellä, niin antaa mennä vaan. Tuplaaminen alkuvaiheessa ei ole todellakaan väärin, ja jos sitten ei onnistu, niin et ole pelannut väärin. Sitä sattuu.

    Vastaa ››

Kommentoi